Ajatatus siitä, että esimerkiksi pitkään jatkunut selän kipu olisikin hermoston ongelma, eikä niinkään itse selän rakenteiden ongelma, voi kuulostaa äkkiseltään melko utopistelta ja kaukaa haetulta. Usein ensiksi tulee mieleen - “niin väitätkö siis, että tämä kipu on kuviteltua? Että kipu on vain pääni sisällä”. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kyse ei ole siitä. Kipu ei ole koskaan “kuviteltua” tai “mielen ongelma”, mutta pään sisällä se on aina. Anna kun selitän…
Emme elä enää 1900-luvulla, jolloin ihan vuosisadan loppuun asti vallitsi vahva patoanatominen ja dualistinen käsitys ihmisen terveydestä ja sairaudesta - jos joku paikka on kipeä, siellä on oltava rakenteellinen ongelma. Psyykkinen ja fyysinen olemus oli jaettu vahvasti erilleen ja kumpainenkin oli oma lukunsa, joiden ongelmia tarkasteltiin tietenkin erillään, eikä näillä ollut juurikaan vaikutusta toisiinsa. Myös fyysistä olemusta eli kehoa on perinteisesti tarkasteltu rakenne kerrallaan. Ongelma on vain siinä, että keho, mieli tai kipu ei toimi niin…
2000-luvulla tutkimusmenetelmien nopean kehityksen myötä tutkijat pystyivät tutkimaan enemmän hermostoa ja aivoja. Nykyään kiputieteessä ja neurotieteessä on vahva käsitys siitä, että kipu muodostuu aivoissa. Tämä ei edelleenkään tarkoita sitä, että voisimme mielen voimalla poistaa itseltämme kivun, jos vain oikein kovin yrittäisimme. Aivot tuottavat meille kyvyn ajatella, mutta se on itseasiassa vain pieni osa aivojen tehtävää - ajattelumme on vain lopputuotosta aivojen tavasta yrittää päätellä, mitä on tapahtunut, mitä tapahtuu juuri nyt ja mitä tulee tapahtumaan. Kaikki tämä tietoisuutemme ulottumattomissa. Aivojen tärkein tehtävä on pitää meidät turvassa, elossa ja liikkeessä. Aivot ovat jatkuvasti oppiva ja muokkautuva komentokeskus, jonka ansiosta pystymme aistimaan, liikkumaan, kommunikoimaan, kokemaan tunteita. Mikään näistä ei ole muottiin valettua, vaan jatkuvasti mukautuvaa - myös kipu. Kroonisen kivun ongelma voidaankin nähdä hermoston kyvyttömyytenä mukautua kivun alkuperäiseen syyhyn. Annan esimerkin…
Ajattele kipuasi, mistä se alkoi? Joskus sillä oli selkeä syy, joskus se kehittyy kuin itsestään. Sillä ei ole väliä. Käytän esimerkkinä nyt nilkan nyrjähdystä, koska sen lähes jokainen on kokenut. Kun nilkka nyrjähtää ja kudoksissa tapahtuu liian voimakasta venytystä, josta seuraa kudosvauriota, tämä aiheuttaa “kudosuhkaa” aistivien hermojen aktivoitumisen, jotka lähettävät sähkökemialliset signaalit hermoja pitkin aivoihin. Nämä signaalit eivät ole itsessään vielä kipua. Ne ovat vain merkityksellitöntä biosähköä… Aivot prosessoivat signaalit (meidän tiedostamatta) ja lopulta muodostavat siitä todellisen tunto- sekä tunnekokemuksen, jonka me tiedostamme. Tämä tapahtumaketju tapahtuu silmän räpäyksessä, mutta se ei toimi kuin puhelinlanka - hermosto säätelee ja muokkaa signaalia sen perusteella, kuinka uhkaavaksi se kokee signaalin. Aivot haluaa pitää meidät turvassa. Joten kivun kokeminen on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttavat aikasemmat kokemukset, muistot, opitut tavat, uskomukset, genetiikka ja sen hetkinen hermoston kuormitustila (väsymys, ravitsemus, stressi, tulehdukset, aikaisemmat vammat).
Normaalisti “uhkasignaalit” heikkenevät hermoston toimesta sitä mukaan kun nilkka alkaa parantua. Kroonisessa kivussa ongelma on usein siinä, että kudosten hermot voivat jatkaa “uhkasignaalien” pommittamista ja aivojen kipuprosessointi on herkistynyt, aivan kuin kitaravahvistimen säätönupit olisi käännetty täysille - pienikin särähdys voi saada aikaan ison metelin. Nilkka on jäänyt kipeäksi vaikka kudokset ovat jo parantuneet. Herkistyneen kipuprosessoinnin taustalla voi olla monet tekijät, jotka ovat kuormittaneet hermostoa jo, jopa ennen nilkan nyrjähtämistä. Kroonisesta kivusta voi kyllä parantua, mutta se vaatii kokonaisvaltaista näkemystä ihmisen elämästä ja hänen hermoston yksilöllisestä toiminnasta.
Muutamia asioita, jotka voivat vaikuttaa hermoston neuroplastisuuteen (muokkautumiskykyyn):
Vähäinen tai liiallinen nukkuminen (hermosto ei palaudu, lisää tulehdusvastetta)
Vähäinen tai liiallinen liikunta (hermosto ei palaudu, lisää tulehdusvastetta)
Vähäinen tai liiallinen aivojen virikkeet (Aivot eivät pysty ylläpitämään hyödyllistä toimintakykyä)
Sopimaton ruokavalio (lisää tulehdusvastetta)
Pitkään jatkunut haitallinen stressi (Hermosto ei palaudu, lisää tulehdusvastetta)
Aivotärähdykset/aivovammat
Matala-aisteinen tulehdus (seurausta yllämainituista tekijöistä)
Heikentynyt kehon käytön hahmotus (syy vai seuraus?)
Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat (Hermosto kuormittuu, lisää uhkasignaalia)
Masennus tai ahdistus (syy vai seuraus?)
Haitalliset uskomukset kipuun liittyen, jotka estävät elämäntapamuutoksen
